Lapsiin kohdistuva väkivalta

Lapsiin kohdistuva väkivalta voi olla fyysistä tai henkistä. Se voi olla myös lapsen laiminlyömistä.  

Kuritusväkivalta on tahallista kivun aiheuttamista tai henkistä väkivaltaa, jonka tarkoituksena on lapsen rankaiseminen tai käyttäytymisen säätely. 

Pienten lasten kohdalla pahoinpitelyyn syyllistyy usein lapsen kanssa asuva aikuinen tai sisarus. Nuorten kohdalla väkivallan tekijä voi olla myös toinen nuori, kuten kaveri, tuttava tai seurustelukumppani. 

Lapsiin kohdistuvan väkivallan taustalla on usein aikuisen osaamattomuus ja keinottomuus toimia haastavissa kasvatuksellisissa tilanteissa. 

Lapsen väkivaltainen kohtelu voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit. 

Fyysinen väkivalta

Fyysinen väkivalta voi olla esimerkiksi  

• tukistamista 
• luunappien antamista 
• kädellä tai esineellä lyömistä  
• piiskaamista

Henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta voi olla esimerkiksi 

• haukkumista, nöyryyttämistä tai mitätöintiä 
• väkivallalla uhkaamista 
• lapsen tavaroiden tahallista rikkomista

Lapsen laiminlyönti

Lapsen laiminlyönti voi olla esimerkiksi 

• niiden perustarpeiden laiminlyömistä, jotka liittyvät esimerkiksi ravintoon, hygieniaan tai kasvuolosuhteisiin 
• lapsen terveydenhuollon laiminlyömistä 
• emotionaalisten ja sosiaalisten tarpeiden laiminlyöntiä 
• piittaamattomuutta, jos lapsi altistuu päihteille 
• välinpitämättömyyttä lapsen koulunkäyntiä kohtaan  

Miten väkivalta vaikuttaa lapsiin?

Jos lapsi elää perheessä, jossa käytetään väkivaltaa, hän altistuu kaikille väkivallan haitallisille vaikutuksille.  

Vaikka väkivalta ei kohdistuisi suoraan lapseen, saa väkivaltainen ilmapiiri aikaan pelkoa ja turvattomuutta. Usein lapset ovat tietoisempia väkivallasta kuin aikuiset kuvittelevat.  

Kuritusväkivallalla on haitallisia seurauksia lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle sekä lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. 

Kuritusväkivalta ei myöskään saa aikaan myönteisiä muutoksia lapsen käyttäytymisessä. 

On hyvin yksilöllistä, miten lapsi tai nuori reagoi kokemaansa väkivaltaan. Osa väkivaltaa kokeneista lapsista ja nuorista ei oireile millään tavalla. Lapsen oireiluun on kuitenkin aina syytä suhtautua vakavasti. 

Mahdollisten fyysisten vammojen lisäksi väkivalta voi altistaa muun muassa   

• käyttäytymisen ja tunne-elämän haasteille  
• päihteiden käytölle  
• mielenterveyspulmille, kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöille 

Osalle väkivaltaa kohdanneista lapsista voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö. 

Väkivaltaa kohdannut lapsi voi oppia itse ratkaisemaan riitoja väkivallalla. Lapsuudessa koetun väkivallan seuraukset voivat ulottua myös aikuisuuteen.

Mitä teen, kun epäilen lapsen kohdanneen väkivaltaa?

Epäily lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä herää usein lapsen puheiden tai poikkeavan käytöksen perusteella. 

Lapsen oireilun tai väkivaltaisen käyttäytymisen perusteella ei voi kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä siitä, onko hän kokenut väkivaltaa. Etenkin pienten lasten puheiden tai oireilun taustalla voi olla myös muita syitä. 

Huolestuneen vanhemman kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi oman paikkakunnan sosiaaliviranomaisiin. Heiltä saa tukea ja toimintaohjeita. Epäilyn varsinainen selvittäminen on syytä jättää asiantuntevien viranomaisten tehtäväksi.  

Seuraavista ohjeista voi olla apua: 

• Pyri lapsen läsnä ollessa suhtautumaan tilanteeseen mahdollisimman rauhallisesti. Yritä pitää lapsen arki ennallaan.  
• Jos epäilysi herää lapsen puheista, kirjoita mahdollisimman sanatarkasti muistiin, mitä hän kertoo ja missä yhteydessä asia tuli esille. Käytä mahdollisimman sanatarkasti lapsen tai nuoren omia ilmaisuja. Älä lisää niihin omia tulkintojasi tai täytä kertomuksen mahdollisia aukkoja.  
• Jos haluat tarkentaa lapsen kertomaa, käytä avoimia ja neutraaleja kysymyksiä, kuten ”Mitä tarkoitat?” tai ”Kerro siitä vähän tarkemmin.” Kirjaa ylös myös esittämäsi kysymykset. 
• Jos lapsi ei spontaanisti halua puhua tapahtuneesta, älä vaadi tai painosta häntä kertomaan. Jätä selvittely asiantuntijoille. Voit sanoa lapselle, että kuuntelet häntä ja hän voi kertoa sinulle kaikista mahdollisista asioista.  
• Vältä puhumista asiasta muiden aikuisten kanssa lapsen kuullen.  
• Pyri purkamaan omaa ahdistustasi silloin, kun lapsi ei ole paikalla.      

Lue lisää lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta