Jieštipšomohjelm

Mistä hyvä vuorovaikutus syntyy?

Usein ajatellaan, että vuorovaikutuksessa on tarkoitus pyrkiä kohti katkeamatonta sekä täydellisen juohevasti soljuvaa yhteyttä vanhemman ja lapsen välillä.

Todellisuudessa vuorovaikutus muodostuu yhteyden lisäksi pienistä katkoksista, huomion herpaantumisista ja yhteyden uudelleen etsimisistä.

Vuorovaikutuksen kolmijako

1/3 olemme yhteydessä

1/3 yhteys on hetkellisesti poissa

1/3 haemme yhteyttä takaisin

Yhteyteen palaaminen

Vuorovaikutussuhteen katkosten jälkeen on tärkeää palata takaisin yhteyteen. Yhteyden, katkosten ja yhteyteen palaamisten vuorottelu on pohja hyvälle ja luotettavalle vuorovaikutukselle.

Vuorovaikutukseen ja yhteyteen pääsemisen keinoja ovat kosketus, ääni ja katse. Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän vastuu vuorovaikutuksesta on vanhemmalla.

Vuorovaikutuksen haasteet

Arjessa voi olla kuormittavia tekijöitä, jotka haittaavat vuorovaikutusta. Voi olla, että vanhempi kokee riittämättömyyttä tai on epävarma siitä, miten olisi hyvä toimia missäkin tilanteessa.

Lapsen tarpeet vaihtelevat kehityksen ja persoonan mukaan. Vanhemmalle luontevat vuorovaikutustavat eivät välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla yhteen lapsen tapojen kanssa. On tärkeää löytää molemmille iloa tuottavia tapoja olla yhdessä.

Voimavaratili

Yhteisiä hyviä hetkiä voi ajatella talletuksina molempien voimavaratilille. Kun voimavaratili on plussan puolella, on helpompi kestää nostot tililtä. Niitä ovat arjen kolhut eli esimerkiksi pettymykset ja ristiriidat.

Lapsen voimavaratili koostuu pitkälti vanhemman kanssa vietetyistä hetkistä, pienistä ja isoista kehuista, hyväksyvistä katseista ja hoivasta.
Vanhemman tilille on hyvä kertyä näiden lisäksi talletuksia myös mielekkäistä tekemisistä, muiden aikuisten kanssa vietetystä ajasta ja hetkistä ihan itsekseen.