Iešdikšunprográmma

Lapsen vuorovaikutusaloitteisiin vastaaminen on tärkeää. Kaikkiin aloitteisiin ei tarvitse vastata välittömästi, sillä lapsen on hyvä tottua myös odottamaan. Mitä pienempi lapsi, sitä välittömämmin vuorovaikutusaloitteeseen tulee vastata.

Vuorovaikutusaloitteet arjessa

Arjen puuhat ovat otollinen hetki vuorovaikutukselle. Tällaisia ovat esimerkiksi aamu- ja iltarutiinit, yhteiset ateriat ja huoneen siivoaminen.

Erityisen tärkeitä ovat kohtaamisen hetket eron jälkeen, kuten lapsen näkeminen työpäivän jälkeen. Vanhemman on hyvä valmistautua niin, että kohdatessa voi antaa lapselle jakamatonta huomiota.

Arjessa on hyvä varata aikaa pienille yhdessäolon hetkille. Yhteinen mukava leikki tai muu puuha tankkaa lapsen voimavaroja. Tässä omahoito-ohjelmassa on esimerkkejä puuhista eri ikäisten kanssa.

Vanhemman vuorovaikutusaloitteet

Vanhemman on tärkeää vastata lapsen tekemiin aloitteisiin, mutta hänen on myös tärkeää tehdä itse aloitteita yhdessäoloon. Nämä aloitteet viestivät lapselle, että yhteinen aika on vanhemmallekin tärkeää ja lapsen kanssa on mukava olla.

Lapsen voi ottaa mukaan arjen puuhiin iän ja taitojen mukaan. Kun esimerkiksi laittaa ruokaa yhdessä lapsen kanssa, voi siihen mennä tavallista enemmän aikaa. Puuhat kannattaa siis suunnitella hyvin ja valita niille sopiva hetki.

Lapsen negatiiviset vuorovaikutusaloitteet

Lapsen aloitteet vuorovaikutukseen voivat olla myös epäsuoria tai tulla kielteisen käytöksen kautta. Lapsi voi esimerkiksi tehdä jotain kiellettyä, vaikka tietää säännöt.

Hankalankin käytöksen takana on aina jokin tarve ja viesti. Vaikka viesti voi tuntua päinvastaiselta, kertoo se yleensä lapsen tarpeesta vuorovaikutukseen ja vanhemman läsnäoloon.

Kanssasäätely

Arjen ristiriitatilanteissa vanhemman on erityisen tärkeää auttaa lasta tunteiden ja käytöksen säätelyssä. Sitä kutsutaan kanssasäätelyksi. Kanssasäätelyä on esimerkiksi sylissä rauhoittelu. Se voi olla myös avun antamista silloin, kun lapsi osaa, mutta ei pysty toimimaan taitojensa mukaisesti