Omahoito-ohjelma
Mistä ahdistus johtuu?
Perinnölliset tekijät
Ahdistusherkkyys voi olla osittain perinnöllistä. Usein ahdistusherkällä lapsella on myös ahdistusherkkiä sukulaisia. Ahdistuneisuus ei sinällään periydy, mutta ahdistukselle altistavat ominaisuudet voivat olla synnynnäisiä.
Periytyviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi
- se, kuinka nopeasti tunteet ja keholliset reaktiot syttyvät
- yleinen tunneherkkyys.
Tällainen herkkyys on myös voimavara.
Mallioppiminen
Lapset seuraavat luonnostaan läheistensä reaktioita eri tilanteissa. Tämä on oleellista, jotta lapsi oppii, miten maailmassa ja elämässä selvitään.
Herkästi ahdistuvat lapset huomaavat ympäristöstään luontaisesti hienovaraisiakin merkkejä. He voivat tulkita niiden tarkoittavan esimerkiksi sitä, että jokin on vaarallista tai huolestuttavaa. Siten heidän maailmankuvansa voi muotoutua uhkia korostavaksi.
Kokemukset
Elämänkokemukset voivat vaikuttaa ahdistusherkkään ihmiseen eri tavoin kuin muihin. Haasteet ja niistä selviäminen voivat antaa kokemuksen pärjäämisestä ja opettaa selviytymiskeinoja.
Toisaalta lapsi voi oppia, ettei pärjää omillaan. Lapsi saattaa myös herättää aikuisissa halun suojella ja tehdä asioita hänen puolestaan. Se voi lisätä lapsen uskomusta siitä, että hän ei kykene pärjäämään ja selviämään omin avuin.
Miten pelko ja ahdistus syntyvät?
Ahdistusta tai pelkoa voi herättää oikeastaan mikä tahansa. Se voi olla esimerkiksi
- jokin asia, kuten eläin
- tilanne tai toiminta, kuten esiintyminen tai lentokoneessa matkustaminen
- fyysinen tuntemus, kuten kohonnut syke
- ajatus tai mielikuva menneestä tai tulevasta tapahtumasta.
Ikävät kokemukset
Lapsella voi olla ikäviä kokemuksia johonkin asiaan tai tilanteeseen liittyen. Lapsi on voinut esimerkiksi nähdä, että toiselle on käynyt jotenkin ikävästi kyseisen asian tai tilanteen yhteydessä. Voi myös olla, että lapsi on aistinut jonkun suhtautuneen asiaan pelokkaasti tai ahdistuneesti.
Muiden kertomat asiat, tarinat ja uutiset
Joskus lapsi on voinut saada pelolla värittynyttä tietoa jostakin asiasta. Hän on myös voinut liittää mielessään asiaan tai tilanteeseen jotain uhkaavaa. Näin asia, joka on aiemmin ollut neutraali, kytkeytyy pelkoreaktioihin ja ahdistukseen.
Pelko voi myös yleistyä koskemaan muitakin tekijöitä, jotka liittyvät kyseiseen asiaan tai tilanteeseen.
Huomaa
Lapsi ei välttämättä osaa kertoa kokemuksesta, joka on synnyttänyt tai voimistanut pelkoa. On kuitenkin tärkeää välittää lapselle kiinnostusta ja myötätuntoa.
Vanhempi voi muistella, onko hän itse joskus kokenut ahdistusta tai pelännyt jotain sekä palauttaa mieleensä, miltä se tuntui. Vaikka pelon kohde olisi ollut eri, auttaa tämä usein vanhempaa eläytymään lapsen kokemukseen.