F95 Nykimishäiriöt

Nykimishäiriöissä pääoireena on nykiminen eli tic-oireet. Tic-oireet ovat tahdottomia, nopeita ja toistuvia liikkeitä tai ääntelyitä.

Tic-oireet ovat useimmiten lieviä ja ohimeneviä, eivätkä ne tavallisesti vaikuta toimintakykyyn. Niitä on arvioitu esiintyvät jopa 20 %:lla lapsista.

Osalla oireet kuitenkin jatkuvat pidempään ja ovat selvempiä. Tällöin voi kyseessä olla jokin seuraavista diagnooseista: 

• F95.0 Väliaikainen nykimishäiriö, jonka kesto on alle puoli vuotta.
• F95.1 Pitkäaikainen nykimishäiriö, jonka kesto on yli vuoden. Siihen kuuluu joko motorisia tai äänellisiä oireita, mutta ei molempia.
• F95.2 Touretten oireyhtymä, jonka kesto on yli vuoden. Siihen kuuluu motorisia oireita ja vähintään yksi äänellinen oire.

Mahdollisia diagnooseja ovat myös F95.8 Muu määritetty nykimishäiriö tai F95.9 Määrittämätön nykimishäiriö.

Kriteerit 

Oireet jaotellaan motorisiin ja äänellisiin sekä yksinkertaisiin ja monimuotoisiin.  

Yksinkertaisia motorisia tic-oireita ovat 

• silmien räpyttely 
• suun availu 
• irvistely 
• kulmakarvojen kohottelu 
• otsan kurtistelu 
• nenän nyrpistäminen 
• nieleskely 
• pään ravistelu 
• olkapäiden kohauttelu 
• raajojen koukistukset 
• vartalon kierrot 

Monimuotoisia motorisia tic-oireita ovat 

• pakonomaiset kosketussarjat
• taputussarjat
• lihasten jännittely
• tietyn liikkeen toistaminen

Yksinkertaisia äänellisiä tic-oireita ovat 

• rykiminen
• yskähtely 
• huokailu
• niiskutus 
• maiskuttelu 
• hyminä 
• huudahtelu 

Monimuotoisia äänellisiä tic-oireita ovat

• äkillinen sanojen tai lauseiden huudahtelu  
• tiettyjen sanojen tai fraasien toistelu 

Häiriön kulku ja ennuste

Tic-oireet alkavat tavallisesti 4–6 vuoden iässä. Pitkäaikaiset oireet ovat yleensä pahimmillaan 10–12 vuoden iässä, minkä jälkeen ne alkavat lievittyä. 

Suurimmalla osalla oireet lakkaavat nuoruusiässä, mutta pienellä osalla ne jatkuvat aikuisuuteen. Heilläkin oireet tavallisesti lievittyvät.  

Jos oireet jatkuvat pidempään, niiden voimakkuus yleensä vaihtelee tilanteen mukaan ja ajan kuluessa. Stressi, ahdistuneisuus ja väsymys yleensä pahentavat oireita. Vaihtelua saattaa olla myös oireiden laadussa siten, että eri aikoina on eri oireita. 

Touretten oireyhtymässä ilmenee tavallisesti ensin motorisia oireita. Sekä motoriset että äänelliset tic-oireet usein monimuotoistuvat ajan myötä. 

Väliaikaisen nykimishäiriön esiintyvyys on noin 3 %, pitkäaikaisen nykimishäiriön noin 1,6 % ja Touretten oireyhtymän noin 0,77 %. 

Usein samanaikaishäiriönä esiintyy tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö tai pakko-oireinen häiriö. 

Omahoito ja hoito 

Suurimmalla osalla tic-oireet ovat ohimeneviä, eivätkä ne vaadi hoitoa. 

Kuormitusta vähentämällä tai stressinhallintakeinoja vahvistamalla voidaan usein helpottaa oireita. Jos oireista on haittaa, on hyvä hakeutua lääkäriin.

Hoidossa keskeistä on neuvonta, jota voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Oireiden hoidossa voidaan käyttää myös kognitiivista käyttäytymisterapiaa sekä rentoutusharjoituksia.

Lääkehoitoa voidaan hyödyntää, jos oireet ovat jatkuvia, aiheuttavat kipua, heikentävät toimintakykyä tai aiheuttavat sosiaalista haittaa. Hoidon suunnittelee erikoislääkäri.