Jieštipšomohjelm

Yleisesti ottaen päihteet aiheuttavat seksiin liittyviä vaikeuksia, koska ne sotkevat aivojen mielihyväjärjestelmää. Pahin lopputulos on se, että seksissä ei mikään tuota mielihyvää. 

Päihderiippuvuus on aivojen sairaus, jossa viestijärjestelmä on vaurioitunut. Viestit eivät näin ollen kulje myöskään seksin aikana. Se, mikä luonnollisesti antaa seksuaalista mielihyvää, ei anna sitä enää tarpeeksi.  

Päihteiden vaikutukset voivat näkyä vielä vuosia käytön lopettamisen jälkeen. Päihteiden käytön yhteyttä on tutkittu muun muassa seksuaaliseen haluun, kiihottumiseen, orgasmiin ja seksielämän tyytyväisyyteen.  

Alkoholilla on todettu olevan suurempi vaikutus kuin huumeilla. Erityisesti tämä näkyy erektiossa. Huumeet vaikuttavat erityisesti orgasmin saavuttamisen vaikeuteen. Päihtyneenä ehkäisy unohtuu helposti. Myös keskenmenoriski ja lapsettomuus voivat olla seurausta päihteiden käytöstä. 

Riippuvuus pornoon tai seksiin voi toimia puolustuskeinona, kun elämässä on hankala tilanne. Toiminta voi olla neuroottista tai traumasta syntynyttä.  

Toistuva kierre on tyypillinen: 

1. antautuminen ja erilaiset rituaalit 
2. seksuaalinen toiminta 
3. epätoivo, tyhjyydentunne, levottomuus, ahdistus, masennus ja itsetunnon heikkeneminen  

Näissä tilanteissa kyky olla kontaktissa toiseen ihmiseen tasavertaisesti ei toteudu. Toisen ihmiset nähdään seksuaalisina kohteina. Oma minuus ei ole selkeä, eivätkä rajat suhteessa toisiin ole kunnossa. 

Masennus ja seksuaaliset toimintahäiriöt esiintyvät usein samanaikaisesti ja vahvistavat toisiaan. 

Masennukseen voi liittyä itsetunto-ongelmia, kuten arvottomuudentunnetta. Kiinnostus seksiin voi vähetä. Toisaalta monet masennusta sairastavat kokevat seksuaalisuuden ja seksin olevan tärkeä osa elämää. 

Orgasmin viivästyminen tai kyvyttömyys saada orgasmia voivat liittyä masennukseen. Puutumisentunne ja seksuaalisten mielikuvien väheneminen voivat myös olla masennuksen oireita. 

Masennuslääkkeet voivat lisätä erektiohäiriöitä ja aiheuttaa seksuaalisen halun laskua. Toisaalta masennuksen helpottaessa seksitoiminnot saattavat myös palata ennalleen tai ainakin ongelmat helpottua. 

Lääkehoitoa ei kannata lyödä laimin vaan kertoa asiasta hoitavalla lääkärille. Toisinaan apu saattaa löytyä lääkeannosta laskemalla, parin päivän lääketauolla tai lääkettä vaihtamalla. 

Ahdistuksesta kärsivä voi hakea seksistä turvaa ja lohtua. Ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein muutakin sairautta. Tämä muu sairaus voi olla haluttomuuden aiheuttaja.  

Traumaperäinen stressireaktio ja siihen liittyvä voimakas ahdistus voivat aiheuttaa seksuaalisia ongelmia varsinkin silloin, jos traumassa on kyse seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. 

Ahdistukseen käytettävistä lääkkeistä voi seurata seksuaalisen halun puutetta tai vaikeus saavuttaa orgasmia. 

Psykoosin hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä seuraa usein seksuaalisia haittoja. Ilman lääkehoitoakin voi seksissä esiintyä psykoosin oireisiin liittyviä toimintahäiriöitä. Näitä ovat esimerkiksi impulssikontrollihäiriöt ja seksuaalisen halun puute. 

Seksielämän ongelmia voidaan joskus helpottaa lääkityksen muutoksilla, jolloin normaali seksuaalinen halukkuus mahdollistuu. 

Hoitamattomasta skitsofreniasta voi olla seurauksena seksuaalisen halun häiriöitä ja erektio-ongelmia. Maitovuoto rinnoista, limakalvojen kuivuminen ja kuukautiskierron epäsäännöllisyys saattavat olla seurausta lääkityksestä. 

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla mielialat vaihtelevat masennuksen ja manian välillä. Aistiharhoja tai harhaluuloja voi myös esiintyä. 

Masennusjakson aikana seksuaalinen halukkuus saattaa olla vähäistä. 

Maniajakson aikana voi ilmetä korostunutta seksuaalista halua. Maniajakson aikainen valheellinen hyvä olotila voi aiheuttaa ongelmia, jos lääkkeet jäävät käyttämättä ja sairausjakso pitkittyy.  

Lääkitys voi aiheuttaa seksuaalisen halun muutoksia sekä kiihottumis- ja orgasmiongelmia. Ajatukset ja havaintomaailma voivat muuttua epänormaaleiksi myös seksuaalisuuden osalta. Harha-aistimukset ja myös seksuaalisen todellisuudentajun menettäminen ovat tyypillisiä oireita.  

Sosiaalinen elämä usein kapenee ja ihmissuhteiden luominen ja niistä huolehtiminen vaikeutuu. Mahdollisuus seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi lisääntyä. Parisuhdeongelmat ja seksiongelmat ovat tyypillisiä erityisesti oireiden pahenemisvaiheessa.  

Persoonallisuushäiriöön liittyy usein ongelmia seksuaalielämässä. Sosiaalinen elämä voi kaventua. Sairauteen mahdollisesti liittyvät epäluuloiset ajatukset tai vaikeus ilmaista tunteita vaikuttavat parisuhteen luomiseen.  

Persoonallisuushäiriöille on myös tyypillistä sairaudentunteen puuttuminen. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siten, että lääkkeet voivat jäädä käyttämättä tai niitä käytetään vastoin ohjeita.