F91 Käytöshäiriöt

Tähän ryhmään kuuluu lasten ja nuorten käytöshäiriöitä, joihin liittyy pitkäkestoista poikkeavaa uhmakasta, aggressiivista tai epäsosiaalista käytöstä. Tällaista voi olla esimerkiksi 

• varastaminen 
• toistuva valehtelu 
• luvattomat poissaolot koulusta
• kotoa karkaamiset
• raivokohtaukset
• omaisuuden tuhoaminen, kuten tulipalojen sytyttäminen 
• ihmisiin tai eläimiin kohdistuva julmuus, kuten kiusaaminen tai väkivalta  

Jos käytöshäiriöihin liittyy mieliala- tai ahdistuneisuusoireita, käytetään tavallisesti diagnoosia, joka kuuluu ryhmään F92 Samanaikaiset käytös- ja tunnehäiriöt.

Kriteerit 

Käytöshäiriön diagnoosia varten vaaditaan, että lapsella on usein toistuvaa ja pitkäaikaista muiden perusoikeuksia tai sosiaalisia normeja ja sääntöjä rikkovaa käyttäytymistä. Sen on täytynyt kestää vähintään kuusi kuukautta.

Yksittäiset teot tai edes yksittäiset rikokset eivät riitä diagnoosin perusteiksi.

Lapsella tai nuorella tulee olla vähintään muutamia seuraavista oireista: 

1. saa kehitystasoon verrattuna epätavallisen paljon tai epätavallisen vaikeita kiukkukohtauksia
2. riitelee usein aikuisten kanssa
3. kieltäytyy usein aktiivisesti toteuttamasta aikuisten pyyntöjä tai uhmaa sääntöjä
4. tekee usein ilmeisen tarkoituksellisesti asioita, jotka ärsyttävät muita ihmisiä
5. syyttää usein muita omista virheistään tai huonosta käytöksestään
6.  suuttuu herkästi tai on helposti toisten ärsytettävissä
7. on usein vihainen tai harmistunut
8. on usein ilkeä tai kostonhaluinen
9. valehtelee usein tai rikkoo lupauksia saadakseen hyötyä tai suosiota tai välttääkseen velvollisuuksia
10. aloittaa usein fyysisiä tappeluita – sisarusten välisiä tappeluita ei tässä huomioida
11. on vähintään kerran käyttänyt asetta, joka voi aiheuttaa vakavaa fyysistä vahinkoa toisille, kuten mailaa, tiiliskiveä, rikottua pulloa, puukkoa tai ampuma-asetta
12. viipyy usein yömyöhään ulkona vanhempien kielloista huolimatta, ja tämä on alkanut ennen 13 vuoden ikää
13. on vähintään kerran kohdistanut toiseen ihmiseen fyysistä julmuutta, esimerkiksi sitomalla, viiltelemällä tai polttamalla uhria
14. kohdistaa fyysistä julmuutta eläimiin
15. on vähintään kerran tuhonnut tahallaan muiden omaisuutta muulla tavalla kuin tulipalon sytyttämisellä
16. on vähintään kerran sytyttänyt tarkoituksella tulipalon, joissa on vakavan vahingon riski  
17. varastaa tärkeitä tai arvokkaita tavaroita kotoa tai muualta ilman, että vahingoittaa uhria – näihin kuuluvat esimerkiksi myymälävarkaudet, murrot ja väärennykset
18. on usein luvatta pois koulusta, ja tämä on alkanut ennen 13 vuoden ikää  
19. on karannut kodista tai sijaiskodista vähintään kahdesti, ja on karannut vähintään kerran pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi yöksi. Pakenemista ei huomioida, jos se on tapahtunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena.
20. on tehnyt uhria vahingoittaen vähintään yhden rikoksen, kuten käsilaukun sieppaamisen, muun väkivaltaisen ryöstön tai kiristyksen
21. on vähintään kerran pakottanut toisen henkilön sukupuoliyhteyteen kanssaan  
22. kiusaa ja pelottelee usein toisia – tähän kuuluu esimerkiksi tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen, jatkuva uhkailu, ahdistelu, vainoaminen tai häirintä
23. on vähintään kerran murtautunut toisen henkilön asuntoon, muuhun rakennukseen tai autoon.  

Eri käytöshäiriöt

Eri diagnooseihin vaaditaan, että yllä kuvatut käytöshäiriöiden yleiset kriteerit täyttyvät. Alla on kerrottu, miten diagnoosit eroavat muista saman ryhmän diagnooseista. 

F91.0 Perheensisäinen käytöshäiriö 

Käytöshäiriö rajoittuu perheen sisälle.  

F91.1 Epäsosiaalinen käytöshäiriö 

Pitkäkestoiset ja molemminpuoliset ystävyyssuhteet puuttuvat. Lapsella on huonot suhteet ikätovereihinsa. Hän eristäytyy, torjuu muut ja on epäsuosiossa.  

F91.2 Sosiaalinen käytöshäiriö

Suhteet ikätovereihin ovat normaalit, ja häiriö ei rajoitu perheen sisälle.  

F91.3 Uhmakkuushäiriö  

Uhmakkuushäiriöntyyppistä oireilua on myös muissa käytöshäiriöissä. Uhmakkuushäiriö eroaa muista käytöshäiriöistä siten, ettei tähän häiriöön liity lakia tai muiden perusoikeuksia rikkovaa käyttäytymistä, kuten kiusaamista tai pahoinpitelyä.  

Lisäksi käytöshäiriöidenryhmään kuuluvat diagnoosit 

• F91.8 Muu käytöshäiriö 
• F91.9 Määrittämätön käytöshäiriö 

Häiriön kulku ja ennuste 

Käytöshäiriöitä esiintyy noin 5 %:lla lapsista ja nuorista, ja ne ovat monimuotoisia. 

Käytöshäiriöiden taustalla voi olla perinnöllisiä tai biologisia tekijöitä tai psykososiaalisia ympäristötekijöitä.

Käytöshäiriöt voivat alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Niiden oirekuva muuttuu iän mukana.

Lapsuudessa esiintyy enemmän uhmakkuutta ja aggressiivisuutta. Nuoruudessa oireet painottuvat yleensä epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. 

Käytöshäiriöt ovat tavallinen syy lasten ja nuorten ohjautumiseen mielenterveyspalveluihin. Niihin liittyy usein myös muita ongelmia, kuten kehityksellisiä oppimishäiriöitä, puheen ja kielen kehityshäiriöitä, mieliala- ja päihdehäiriöitä sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä. 

Käytöshäiriöt edeltävät joskus epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä.

Omahoito ja hoito

Käytöshäiriöiden hoidossa painottuvat psykologiset hoidot, jotka kohdistetaan käyttäytymiseen, psyykkisiin toimintoihin tai ympäristöön.

Vanhemmuustaito-ohjauksella, vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ohjaamisella sekä kognitiivisella käyttäytymisterapialla voidaan vähentää käytösoireilua. Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän hoitoa kannattaa kohdistaa vanhempien lisäksi lapselle itselleen.

Lääkehoito ei käytöshäiriöiden hoidossa ole ensisijaista, mutta siitäkin saattaa olla hyötyä. Oheissairauksien asianmukainen hoito on tärkeää.

Käytöshäiriöt nousevat tavallisesti esiin kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai neuvolassa. Niitä myös hoidetaan pääasiassa perustasolla, kuten koulussa, neuvolassa tai terveysasemalla.