Omahoito-ohjelma
2. Tunnista rajoittavat tarinat
Joskus tämä tarina voi alkaa rajoittaa elämää. Tarina voi olla kohtuuttoman kriittinen, tuomitseva tai lannistava. Se voi sisältää turhan yksipuolisia näkemyksiä itsestä ja omista mahdollisuuksista.
Seuraavassa harjoituksessa pääset tutkimaan omaa tarinaasi ja tarkastelemaan sitä pienen välimatkan päästä.
Harjoitus: Millaista tarinaa kerrot itsestäsi?
Tavoite
Opit erottamaan toisistaan tosiasioita koskevat kuvaukset sekä omat näkemykset eli arviot asioista.
Ohje
Oman tarinan tarkastelu etäämpää voi auttaa suhtautumaan hieman kevyemmin sellaisiin näkemyksiin, joiden pitäminen tosiasioina rajoittaa elämää.
Lue alla olevat kysymykset, ja pohdi niihin vastaukset kirjoittaen.
1. Aloita kirjoittamalla pieni tarina itsestäsi
Kirjoita siitä, millainen olet ollut aiemmin, millainen olet nyt ja millainen haluaisit olla. Kirjoita ylös etenkin sellaiset asiat, jotka vaivaavat sinua elämässäsi tai itsessäsi.
Muista, että kirjoitat tarinaa vain itseäsi varten. Pyri siis olemaan mahdollisimman avoin, ja kirjoita niin kuin oikeasti ajattelet.
2. Etsi sitten tarinastasi
a) kuvaukset
Kuvaukset ovat toteamuksia, jotka eivät ole riippuvaisia mielipiteestä tai arvioijan näkemyksestä. Esimerkiksi seuraavat lauseet ovat kuvauksia:
- ”Olen 155 cm pitkä”
- ”Asun puutalossa”
- ”Hiukseni ovat kiharat”
Henkilön pituus, talon rakennusmateriaali ja hiusten kiharuus ovat ominaisuuksia, jotka ovat samoja riippumatta arvioijasta sekä siitä, onko kukaan arvioimassa asiaa.
b) arviot
Seuraavat lauseet puolestaan ovat arvioita:
- ”Olen liian lyhyt”
- ”Asun rumassa talossa”
- ”Olen huonompi kuin muut"
- "En kelpaa muille"
- "Olen epäonnistunut"
- "En ole tarpeeksi hyvä koulussa"
Nämä toteamukset ovat täysin riippuvaisia siitä, kuka arvion tekee. Ne ovat aina rajoittuneita ja yksipuolisia tulkintoja.
3. Pohdi lopuksi tekemiäsi arvioita
- Voisiko joku muu tehdä elämästäsi toisenlaisia arvioita?
- Voisitko itse?
- Tarvitseeko näihin arvioihin suhtautua ehdottomana totuutena?
- Onko näiden arvioiden pakko rajoittaa elämääsi ja vangita huomiosi? Onko sinun pakko päästä niistä eroon?
- Vai voivatko ne kulkea rauhassa mukana samalla, kun keskityt kulkemaan kohti sinulle mielekästä elämää?